Yesterday I finally went climbing after two month's break and it felt so good! I remembered that it´s the number one sport that I really love. It´s so many-sided! I have to go soon again.
I´ve got many hardships in my life past couple of years and they have tried to break my beautiful relationship with climbing. But we won´t give up!
Two (or three?) years ago I broke my right shoulder by bouldering and I have to rehabilitate it regularly. Despite of that it still aches from time to time. A year ago I had a total burn-out and couldn´t work out almost for whole last year. At October I could again began to go jogging, but only for a week, then my angle twisted with high-heels. No, I wasn´t running in the woods then..
Even though I have done sports all my life, I´ve never really broke anything in my body earlier. So maybe I have to realize that it really is getting older. Plus 40 body is more feminine, pleasureful and sensual but needs more maintenance than twenty (I´m 42). I have to warm it up. Listen to it. Start softly after a bigger break. Like yesterday. I´m proud of myself that I did it. That I listened to my body and enjoyed little things (like there were so many new routes because of the break) and wasn´t not so competitive with myself.
If climbing would only be hunting better grades I maybe could not climb anymore. Of course it's a bit degrading ;-) ! I used to eat 6A's for breakfast and now their are my projects. Thank god one of them I still ate yesterday. Tasted so good... Made me more hungry... You know this... It´s called addicton..
But reasonable mind won and my second last route was a lead 4+ (others were with top rope). I´m learning to be humble, and kind to myself, yes!
Snow and ice are melted and in couple of weeks I´m hoping to find myself climbing out-side. Welcome outdoors-season to climbers´ Finland!
**
Eilen pääsin vihdoinkin taas kiipeilemään parin kuukauden tauon jälkeen ja se tuntui tosi hyvältä! Muistin todellakin, että kiipeily on ykköslaji, jota rakastan. Se on niin monipuolinen! Pitää mennä pian uudelleen.
Minulla on ollut paljon vaikeuksia elämässäni viime vuosina ja ne ovat yrittäneet rikkoa myös kaunista suhdettani kiipeilyyn. Mutta me emme anna periksi!
Kaksi (tai kolme?) vuotta sitten rikoin oikean olkapääni boulderoinnissa ja minun pitää kuntouttaa sitä säännöllisesti. Siitä huolimatta sitä särkee välillä. Vuosi sitten minulla oli totaalinen burn-out, enkä pystynyt urheilemaan juurikaan koko viime vuonna. Lokakuussa pystyin taas alkaa hölkkäämään, mutta vain viikon ajan, koska sitten nilkkani nyrjähti korkokengissä. Ei, en ollut silloin juoksemassa metsässä...
En ole koskaan aikaisemmin hajottanut juuri mitään kehossani, vaikka olen urheillut koko ikäni. Joten kai minun vain on aika ymmärtää, että siitä on tulossa vanhempi. 40+ keho on naisellisempi, nautinnollisempi ja sensuaalisempi, mutta tarvitsee enemmän huolenpitoa kuin parikymppinen (olen 42). Sitä täytyy lämmitellä. Ja kuunnella. Aloittaa lempeästi pidemmän tauon jälkeen. Kuten eilen. Olen ylpeä itsestäni, että tein niin. Että kuuntelin kehoani ja nautin pienistä asioista (kuten että uusia reittejä oli pitkän tauon jälkeen paljon) ja etten kilpaillut itseni kanssa niin paljon.
Jos kiipeily olisi vain parempien greidien metsästystä, en pystyisi kiipeillä enää. Tottakai on alentavaa, kun ennen söin 6a:ita aamupalaksi ja nyt ne ovat projektejani. Onneksi kuitenkin söin yhden niistä eilen. Maistui niin hyvältä... Teki minusta nälkäisemmän... Tiedät varmasti tämän... Sitä kutsutaan riippuvuudeksi...
Mutta järkevä mieli voitti ja toiseksi viimeisenä reittinä liidasin 4+:n. Olen oppimassa nöyräksi, ja olemaan lempeä itselleni, jes!
Lumet ja jäät ovat sulaneet etelä-Suomesta ja toivon pääseväni kaltsille parin viikon sisällä.
Tervetuloa ulkokausi!
Hug the rocks and Yourselves <3 Halailkaa kallioita ja toisianne <3
Julia Kuu
I´ve got many hardships in my life past couple of years and they have tried to break my beautiful relationship with climbing. But we won´t give up!
Two (or three?) years ago I broke my right shoulder by bouldering and I have to rehabilitate it regularly. Despite of that it still aches from time to time. A year ago I had a total burn-out and couldn´t work out almost for whole last year. At October I could again began to go jogging, but only for a week, then my angle twisted with high-heels. No, I wasn´t running in the woods then..
Even though I have done sports all my life, I´ve never really broke anything in my body earlier. So maybe I have to realize that it really is getting older. Plus 40 body is more feminine, pleasureful and sensual but needs more maintenance than twenty (I´m 42). I have to warm it up. Listen to it. Start softly after a bigger break. Like yesterday. I´m proud of myself that I did it. That I listened to my body and enjoyed little things (like there were so many new routes because of the break) and wasn´t not so competitive with myself.
If climbing would only be hunting better grades I maybe could not climb anymore. Of course it's a bit degrading ;-) ! I used to eat 6A's for breakfast and now their are my projects. Thank god one of them I still ate yesterday. Tasted so good... Made me more hungry... You know this... It´s called addicton..
But reasonable mind won and my second last route was a lead 4+ (others were with top rope). I´m learning to be humble, and kind to myself, yes!
Snow and ice are melted and in couple of weeks I´m hoping to find myself climbing out-side. Welcome outdoors-season to climbers´ Finland!
**
Eilen pääsin vihdoinkin taas kiipeilemään parin kuukauden tauon jälkeen ja se tuntui tosi hyvältä! Muistin todellakin, että kiipeily on ykköslaji, jota rakastan. Se on niin monipuolinen! Pitää mennä pian uudelleen.
Minulla on ollut paljon vaikeuksia elämässäni viime vuosina ja ne ovat yrittäneet rikkoa myös kaunista suhdettani kiipeilyyn. Mutta me emme anna periksi!
Kaksi (tai kolme?) vuotta sitten rikoin oikean olkapääni boulderoinnissa ja minun pitää kuntouttaa sitä säännöllisesti. Siitä huolimatta sitä särkee välillä. Vuosi sitten minulla oli totaalinen burn-out, enkä pystynyt urheilemaan juurikaan koko viime vuonna. Lokakuussa pystyin taas alkaa hölkkäämään, mutta vain viikon ajan, koska sitten nilkkani nyrjähti korkokengissä. Ei, en ollut silloin juoksemassa metsässä...
En ole koskaan aikaisemmin hajottanut juuri mitään kehossani, vaikka olen urheillut koko ikäni. Joten kai minun vain on aika ymmärtää, että siitä on tulossa vanhempi. 40+ keho on naisellisempi, nautinnollisempi ja sensuaalisempi, mutta tarvitsee enemmän huolenpitoa kuin parikymppinen (olen 42). Sitä täytyy lämmitellä. Ja kuunnella. Aloittaa lempeästi pidemmän tauon jälkeen. Kuten eilen. Olen ylpeä itsestäni, että tein niin. Että kuuntelin kehoani ja nautin pienistä asioista (kuten että uusia reittejä oli pitkän tauon jälkeen paljon) ja etten kilpaillut itseni kanssa niin paljon.
Jos kiipeily olisi vain parempien greidien metsästystä, en pystyisi kiipeillä enää. Tottakai on alentavaa, kun ennen söin 6a:ita aamupalaksi ja nyt ne ovat projektejani. Onneksi kuitenkin söin yhden niistä eilen. Maistui niin hyvältä... Teki minusta nälkäisemmän... Tiedät varmasti tämän... Sitä kutsutaan riippuvuudeksi...
Mutta järkevä mieli voitti ja toiseksi viimeisenä reittinä liidasin 4+:n. Olen oppimassa nöyräksi, ja olemaan lempeä itselleni, jes!
Lumet ja jäät ovat sulaneet etelä-Suomesta ja toivon pääseväni kaltsille parin viikon sisällä.
Tervetuloa ulkokausi!
Hug the rocks and Yourselves <3 Halailkaa kallioita ja toisianne <3
Julia Kuu
 |
| The gentle comeback of a rehabilitating climber. However it felt sooo good to eat that blue 6A on-sight :-) Lempeästi kuntoutumassa, ja silti tuntui niiin hyvältä syödä tuo sininen 6A on-sighttina :-) |
Comments
Post a Comment